S. ja A. Bovalliuksen säätiö sr on perustettu Pieksämäellä vuonna 1905, aluksi lahjoitusrahaston nimellä. Säätiö hoitaa omaisuutta, jonka Sofia ja Angelique Bovallius jättivät testamentilla. Säätiön tehtävänä on kehittää erityistä tukea tarvitsevien koulutusta ja mahdollisuuksia saada työtä.

Ahkerat ja säästeliäät siskokset

Siskokset Sofia ja Angelique Bovallius elivät Pieksämäellä 1800-luvulla. He olivat äidin puolelta Tigerstedin aatelissukua. Siskokset perivät vanhemmiltaan Nikka­rilan tilan, joka oli tuolloin suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Ylellisen säätyläiselämän sijaan Sofia ja Angelique elivät säästeliäästi, olivat ahkeria ja hoitivat tilaa hyvin. Nikkari­lan tilasta kehittyi mallikelpoinen ja varakas. Tilaan kuului myös paljon metsää, jonka arvo nousi huimasti 1860-luvulla alkaneen sahateollisuuden läpimuuron myötä.

Sofia ja Angelique Bovallius kiinnostuivat kuurojen opetuksesta, ja halusivat auttaa heitä saamaan koulutusta ja työtä.  Angelique kävi tutustumassa opetukseen Kuopiossa ja Tukholmassa, ja Nikkarilassa tarjottiin ensimmäisen kerran opetusta kuuroille jo vuonna 1871. Sisarukset kuitenkin huomasivat, ettei koulu voi aloittaa toimintaansa heidän eläessään, sillä heidän rahavaransa eivät vielä riittäneet. Niinpä he omistivat loppuelämänsä rahan keräämiselle haavettaan varten.

Itsenäisyys oli uraauurtava tavoite

Ensimmäisen koulukokeilun aikaan 1871 Nikkarilaan muutti ja jäi asumaan kuuro Maria Sutinen, jota kyläläiset kutsuivat Mykkä-Maijaksi. Hänen välityksellään kuurous tuli Sofialle ja Angeliquelle tutuksi jokapäiväisen kokemuksen kautta, mikä vahvisti heidän uskoaan asiaansa. He eivät halunneet perustaa vain koulua tai huoltokotia, vaan kodinomaisen oppimisen ja työnteon tyyssijan, jossa kuurot saisivat jatko-opetusta ja oppisivat ansaitsemaan elantonsa omalla työllään, eivätkä olisi enää riippuvaisia toisten holhouksesta. Siskosten ajatukset vammaisen ihmisen itsenäisyydestä olivat ennakkoluulottomia ja uraauurtavia.

Vuonna 1894 laaditussa testamentissaan määrätään, että Nikkarilaan tulee rakentaa koulukoti kuuromykkätytöille. Kun rakennukset olisivat valmiit, jätettäisiin koulu kouluhallituksen hallintaan. Lisäksi sisarusten rahoista muodostettiin S. ja A. Bovalliuksen lahjoitusrahasto, jolla koulua ylläpidettiin. Sofia ja Angelique olivat suunnitelleet opetusta huolella, ja antoivat testamentissaan ohjeita sen järjestämiseen ja tilan hoitamiseen. Testamentti tuli lainvoimaiseksi 1901, Angeliquen kuoltua. Testamentti ohjaa säätiön toimintaa vielä tänäkin päivänä.

Nikkarila vuonna 2016. Se on edelleen yksi Bovallius-ammattiopiston toimipaikoista ja sen pihapiirissä toimii Bovallius-Palvelut Oy:n ylläpitämä päiväkoti Villa Viikari.

Koulutustoiminta kehittyy ja laajenee

Kuuromykille tytöille suunnattu koulutus alkoi Nikkarilassa vuonna 1905. Vuosien saatossa oppilaitoksella on ollut monta eri nimeä, ja sekä koulutus että maailma ovat muuttuneet paljon yli sadassa vuodessa. Tavoitteena on kuitenkin aina ollut opiskella käy­tännönläheisesti tietoja ja taitoja, joita opiskelija tarvitsee työssä ja itsenäisessä elämässä.

Vuonna 2002 oppilaitoksen nimeksi tuli nykyinen Bovallius-ammattiopisto. Toiminta laajeni vuonna 2009 Keski- ja Lounais-Suomeen, kun Aura-instituutti ja Kuhankosken erityisammattikoulu yhdistyivät Bovallius-ammattiopistoon. Nyt Bovallius-ammattiopistossa opiskelee yhteensä noin 530 opiskelijaa useilla eri paikkakunnilla. Ope­tustoiminnan lisäksi oppilaitoksen asiantuntijat tarjoavat neuvontaa ja kou­lutuksia ammatilliseen erityisopetukseen liittyen.

Ajan kuluessa S. ja A. Bovalliuksen säätiön toiminta on laajentunut myös koulutustoiminnan ulko­puolella. Bovallius-ammattiopiston lisäksi säätiön toimintaan kuuluvat yhteiskunnallinen yritys Bovallius-Palvelut Oy ja Bovallius-Kiinteistöt Oy, joka huolehtii kiinteistöistä. Lisäksi säätiö hoitaa sen omaisuuteen kuuluvia metsiä ja sijoituksia.

Bovalliusten perintö -kirja

 

S. ja A. Bovalliuksen säätiön historiasta voit lukea lisää Esa Ruuskasen toimittamasta kirjasta ”Bovalliusten perintö. S. ja A. Bovalliuksen säätiö 1905–2005”. Kirjan historiaosuuteen on koottu Huugo Nybergin 1919 toimittamia tekstejä.