Kuurot asiantuntijat esiin – Jussi Rinta-Hoiska tekee näkymättömistä näkyviä Mäntän kuvataideviikoilla

Kuka?

Jussi Rinta-Hoiska on valokuvaaja ja taiteilija, jota kiinnostavat ihmisoikeudet ja tasa-arvo.
Hän on myös kuuro ja kuurojen kulttuurin puolestapuhuja.

Mitä, missä, milloin?

Näkymättömät asiantuntijat -näyttely on esillä Mäntän kuvataideviikoilla 13.6.–31.8.2021.
S. ja A. Bovalliuksen säätiö sr on myöntänyt apurahan näyttelyn toteutukseen.

(teksti jatkuu kuvan jälkeen)

Kuvateksti: Valokuvaaja Jussi Rinta-Hoiska on yksi Mäntän kuvataideviikkojen taiteilijoista kesällä 2021.

Kuvien rakastaja

Tapaan Jussi Rinta-Hoiskan kauniina kesäpäivänä taidehalli Pekilolla, Mäntän kuvataideviikkojen ytimessä, mistä löydän hänet juttelemasta tulkkiensa kanssa. Tervehtiessään hän hymyilee leveästi olkihattunsa alla, ja olemus huokuu rentoa läsnäoloa ja kesää. Se sopii ympäristöön täydellisesti.

Jussi Rinta-Hoiska on yksi kuraattori Anna Ruthin Mäntän kuvataideviikoille valitsemasta 47 taiteilijasta, ja tapahtuman historian ensimmäinen kuuro sellainen. Hän on valokuvannut ja tehnyt taidetta 15 vuotta. Kuvia hän on rakastanut aina.

Erityisen merkittäviä olivat mummolan valokuva-aarteet, joita Jussi kävi lapsena läpi aina uudelleen ja uudelleen. Niistä syntyi kiinnostus vanhoihin kuviin ja historiaan, ja historia heräsi eloon, kun mummo kertoi pojalle kuvissa olevien henkilöiden tarinoita ja kohtaloita. Kaikki tarinat eivät olleet onnellisia.

– Kuva valehtelee. Vanhoissa kuvissa ihmiset näytti aina hartailta mutta onnelliselta. Vaikka olisi tapahtunut kauheuksia, kuvassa ihmiset hymyili. Kertomukset avasivat kuvat. Se opetti minulle, miten kuvalla voidaan kertoa tarinaa ja millainen media kuva on.

Paljon näkymätöntä osaamista

Kantaaottavuus on ominaista Jussi Rinta-Hoiskan taiteelle, mutta kuvat eivät ole tyyliltään raflaavia. Näkymättömiä asiantuntijoita -sarjan tunnelma on ennemmin harras, jopa seisahtunut. Huolella sommitellut kuvat tuntuvat pyytävän katsomaan tarkasti.

– Kun joku tulee katsomaan, en halua että hän ajattelee että onpa nätti kuva, vaan alkaa miettiä kuvaa ja käydä vuoropuhelua sen kanssa. Että löytyy se tarina minkä haluan sillä kuvalla kertoa.

Näkymättömät asiantuntijat -sarja esittelee kuuroja osaajia työympäristöissään. Kuvissa katsovat ihmiset, jotka ovat oman ammattinsa tai alansa asiantuntijoita, mutta kuuroutensa vuoksi usein näkymättömiä, etenkin kuurojen yhteisön ulkopuolella. 
(teksti jatkuu kuvan jälkeen)

Kuvatkesti: Näkymättömät asiantuntijat. Lähimmässä kuvassa YK:n ihmisoikeuspalkinnon 2013 saanut Liisa Kauppinen, joka on toiminut mm. Kuurojen Liiton toiminnanjohtajana, Kuurojen Maailmanliiton presidenttinä sekä eri tehtävissä YK:ssa, WHO:ssa ja Unescossa. Huikean uransa alkuvauhdin Kauppinen otti Nikkarilan talouskoulusta, jota S. ja A. Bovalliuksen säätiö ylläpiti kuuroille tytöille.


Jussi Rinta-Hoiska uskoo vankkumattomasti kuurojen osaamiseen ja mahdollisuuksiin, mutta arvostuksessa hän näkee puutteita. Hän haluaakin kuvillaan osoittaa kaikille, kuinka hyvin kuurot pärjäävät työelämässä.

Hänen mielestään kuurojen mahdollisuuksista ja kulttuurista tulisi kuitenkin puhua erityisesti kuurojen lasten vanhemmille.

– Kuuro lapsi on shokki vanhemmille, ajatellaan ettei hänellä ole samat mahdollisuudet elämässä. Meillä on kuitenkin nykyään kaikki mahdollisuudet harrastaa, opiskella ja tehdä työtä. Meillä on oma hieno kulttuuri. Kuurous on mahdollista nähdä myös positiivisena asiana.

Jumissa kuurojen ja kuulevien maailman välissä

Kuuron lapsen syntyminen kuulevaan perheeseen luo pohjan myös Rinta-Hoiskan Mäntän näyttelyn pääkuvalle ”Hissi jumissa”.

Tämä on kuva, jota taiteilija on rakentanut pitkään ja huolella, ja jonka syntymistä S. ja A. Bovalliuksen säätiön myöntämä apuraha on ollut mahdollistamassa. Sen turvin järjestyi riittävän suuri työtila, johon pystyi rakentamaan huoneen kulissin kuvan ottamista varten.

Kun kysyn työtuntien määrää, Rinta-Hoiska pudistelee vain päätään – paljon niitä on ollut. Hänelle taide on usein isolta osin fyysistä työtä, valmistelua. Hän käsittelee kuvia ja sen yksityiskohtia kuin kirjoittaisi sanoja.

– Jos ottaa yhden sanan, siitä aukeaa koko maailma. Samalla tavalla voi kuvaan poimia sanoja. Sanat muuttuu objekteiksi, joita asetellaan kuvaan. Kaikilla on tarkoituksensa kuvassa.

”Hissi jumissa” on juuri tällainen harkittujen yksityiskohtien kuva, jossa perhe on lääkärin vastaanotolla vauvan kanssa. Tarkkasilmäinen huomaa, että taustalla näkyvässä hississä – siinä jumissa olevassa – seisovalla vanhemmalla lapsella on kuuloistute, implantti. Selvästikin käynnissä on neuvottelu samanlaisen asentamisesta vauvalle.

(teksti jatkuu kuvan jälkeen)

Kuvateksti: ”Hissi jumissa” -teos ottaa kantaa lasten oikeuksiin päätettäessä implantista. Jokainen yksityiskohta on tarkoin harkittu.

 

Sisäkorvaistute mahdollistaa kuurolle lapselle useimmiten ainakin jonkintasoisen kuulon sekä puheen oppimisen. Kuvassa lakikirja ja Carl Oscar Malmin, Suomen ensimmäisen kuurojen koulun perustajan, muotokuva ovat kuitenkin päätyneet roskikseen. Rinta-Hoiska ei selvästikään pidän asiaa ongelmattomana.

– Teos ottaa kantaa lasten oikeuksiin ja siihen, miten paljon valtaa lääkäreillä on näissä asioissa. Kun lapselle laitetaan sisäkorvaistute ja opetetaan puhetta, hän ei välttämättä edelleenkään kuule kunnolla, muttei opi viittomakieltäkään, eli hän jää vähän ulos molemmista maailmoista.

Rinta-Hoiska sanoo ymmärtävänsä kuulevia vanhempia, jotka haluavat kuurolle lapselleen implantin, mutta harmittelee, että heiltä usein puuttuu tietoa kuurojen kulttuurista. Jos Rinta-Hoiska saisi päättää, lapset tekisivät itse valinnan noin 6–7 vuoden iässä. Jokaisen kuurona syntyneen olisi myös tärkeä saada tietoa kuurojen kulttuurista.

Kun murrosiässä alkaa olla enemmän asiaa ja puhetta ympärillä, Rinta-Hoiskan mukaan moni huomaa, ettei enää oikein pärjää puheella, muttei toisaalta osaa sujuvaa viittomakieltäkään. Ulkopuolisuuden tunne usein herättää kaipuun mukaan kuurojen maailmaan. Ei-viittomakieliselle se ei kuitenkaan ole aina helppoa.

Jussi näkeekin parannettavaa myös kuurojen yhteisön asenteissa, ja toivoo, että heikommin viittovat alettaisiin ottaa nykyistä avoimemmin vastaan. 

Kaikkein tärkeintä on tuki

Jussi Rinta-Hoiska on tyytyväinen mukanaolostaan Mäntän kuvataideviikoilla, sillä hän uskoo, että taiteella voi välittää viestiä ja vaikuttaa. Asioihin ei ehkä ole yksiselitteisiä vastauksia, mutta kaikkein tärkein on lopulta yksinkertaista: tuki ja vapaus olla oma itsensä.

– Jos lapsi saa vanhemmilta tukea, silloin on hyvä maailma. Jos lasta tai vanhempia painostetaan ja rajoitetaan, se on huono maailma.

Maailma ja sen tila kiinnostavat Jussi Rinta-Hoiskaa laajemminkin. Näkymättömien asiantuntijoiden ja Hissi jumissa -teoksen lisäksi Mäntässä on esillä kaksi ympäristöasioihin kantaa ottavaa työtä.

Rinta-Hoiska ei halua tulla nähdyksi ainoastaan kuurona, joka puhuu kuurojen asioista, vaan hän ottaa monipuolisesti kantaa erilaisiin ympäristöön ja oikeudenmukaisuuteen liittyviin asioihin. Hän haluaa kertoa tarinoita kuvilla, vaikuttaa ja tehdä maailmasta vähän paremman paikan.

Aivan kuin yksi näkymättömyyden kupla olisi sanonut POKS?

 

Rinta-Hoiskan työt ovat esillä taidehalli Pekilossa Mäntän kuvataideviikoilla 31.8.2021 asti.

Katso myös:

 

Teksti ja kuvat:
Mirja Niskala